Atlantiksen taru

Ajatuksen Atlantiksesta, kadonneesta kaupungista on ensimmäinen kerran maininnut Platon kirjoituksissaan Timaios ja Kritias yli 2000 vuotta sitten. Legendan mukaan Atlantiksen valtava saari ja sen asukkaat vajosivat mereen yhdessä yössä valtavan maanjäristyksen seurauksena. Atlantista ei ole mainittu missään kirjallisuudessa ennen Platonia ja siksi kaupunkia pidetäänkin hänen keksintönään. Timaioksen tarinassa Kritias kertoo Atlantiksen tarinan ja väittää kuulleensa sen isoisältään kymmenvuotiaana ja isoisä oli puolestaan kuullut tarun omalta isältään. Tarinassa Atlantiksen kerrotaan sijoittuneen noin vuoteen 10 000 ennen ajanlaskun alkua. Tarinassa Platon kuvailee melko tarkasti Atlantiksen sijaintia ja sen on päätelty olevan Gibraltarin saaren takana Atlantin valtamerellä. Atlantiksessa kerrotaan vallinneen loistava sivistys ja asetelma vastaakin suurelta osin Platonin teoriaa ihannevaltiosta. Tarun mukaan Atlantiksen tuhoon johtivat loppujen lopuksi ihmisten ahneus, piittamattomuus ja moraalittomuus.

Atlantiksen saari oli Poseidon-jumalan ja hänen vaimonsa Kleiton kotipaikka. Alun perin saarella oli vain heille omistettu vuori joka oli eristetty kahden maakehän ja kolmen vesikehän avulla. Vesikehät olivat leveydeltään 180-540 metriä ja maakehät 540 metriä. Keskussaaren halkaisija oli 900 metriä. Kaupungin läpimitaksi tulee noin n. 5 200 metriä. Kaupungin ulkopuolella oli laaja tasanko, joka vastasi suuruudeltaan kymmentätuhatta stadionia eli 1 800 km. Atlantiksen koko pinta-alaksi on arvioitu 400 000 neliökilometriä. Poseidon ja Kleito saivat yhteensä viidet kaksospojat, jotka vuorollaan hallitsivat Atlantista. Pariskunnan vanhin poika oli nimeltään Atlas ja hänen mukaansa nimettiin myös Atlantiksen saari ja saarta ympäröivä valtameri. Kaksospojat rakensivat vanhempiensa vuorelle loistavan palatsin, yhdistivät maakehät yli vesikehien rakentamalla siltoja, kanavia ja tunneleita ja mahdollistivat alusten kulkemisen vesikehältä toiselle. Atlantista kuvataan Platonin teoksessa sileäksi, tasaiseksi, suorakulmion muotoiseksi, etelään viettäväksi ja vuorten ympäröimäksi. Atlantiksella kerrotaan olleen viljelmiä, järviä, jokia ja useita puulajeja, erilaisia kasveja, suuria määriä norsuja ja kotieläimiä.

Atlantiksen kansan kuvaillaan olleen aluksi hyveellisiä ja he elivät rauhassa nauttien saaren tarjoamasta yltäkylläisyydestä. Sukupolvien kuluessa jumalien osuus perimästä väheni ja atlantislaiset eivät arvostaneet hyveitä enää entiseen tapaan. Atlantislaiset lähtivät sotaretkelle Eurooppaa. Ateenan kukoistavassa kulttuurissa elävät asukkaat voittivat lopulta atlantislaiset. Ylijumala Zeus halusi kuitenkin langettaa atlantislaisille rangaistuksen ja kutsui jumalat kokoukseen, pitäen heille puheen tilanteesta. Atlantis vajosi mereen maanjäristyksen ja tulvan mukana ja tämän jälkeen meri oli pitkän aikaa käyttökelvoton ja mutainen. Merenkävijät eivät päässeet ylittämään sitä ja joutuivat kääntymään takaisin.

Atlantiksen tarun todenperäisyyttä on tutkittu laajasta ja tiedemiehet ovat esittäneet teorioita puolesta ja vastaan. Antiikin aikana useat oppineet pitivät tarinaa totena, mutta myös vastustajia riitti. Näin valtavaa saarta, vieläpä annetuilla tuntomerkeillä ei Pohjois-Atlantilla sijaitse. Atlantista kuvataankin usein Platonin puolustamana sanallisena valheena, jonka tarkoitus on auttaa pohtimaan ihannevaltion olemusta ja sitä, kuinka valtion asukkaiden hyvinvointi liittyy valtion toimintaan.  Tiedemiehet ovat kuitenkin pohtineet, voisiko Atlantiksen taru perustua johonkin todella olemassa olleeseen kulttuuriin. Vuonna 2005 Miloksen saarella järjestettiin Atlantis 2005 -konferenssi, joka keräsi yhteen eri alojen tutkijoita asiantuntijoita. Konferenssissa keskusteltiin eri teorioista Atlantikseen liittyen, mutta useat osanottajat myös pitivät selvänä, että kyseessä on taru. Atlantis kiehtoo edelleen, vaikka useat todisteet viittaavat siihen, ettei sen olemassaolo ollut mahdollista. Tuohon aikaan ei ollut samalla tavalla sivistyneitä kulttuureita tai mm. Platonin kuvailemia kotieläimiä tai mm. laivoja. Tieteen mukaan on myös mahdotonta, että tuon kokoinen manner voisi vajota mereen niin nopeasti. Myyttinä Atlantis on kuitenkin kiehtova ja siihen perustuvat mm. useat elokuvat ja pelit.