Ilias ja Odysseia vaikuttavat taiteeseen edelleen

Ilias on Troijan sodasta kertova muinaiskreikkalainen eeppinen runoelma, ja yksi maailmankirjallisuuden kuuluisimpia teoksia. Teoksen kirjoittajana pidetään yleisesti Homerosta. Teos käsittelee  Akhilleuksen vihaa, joka kohdistuu kreikkalaisia sodassa johtaneeseen Agamemnoniin ja sittemmin hänen ystävänsä surmanneeseen troijalaiseen Hektoriin. Viha vaikutti koko sodan kulkuun ja teos kuvaa siitä alkunsa saaneita taisteluita, kaksintaisteluita sekä näihin liittyviä jumalien juonitteluja noin viidenkymmenen päivän ajalta. Koko sota kesti kymmenen vuotta, mutta teoksen tapahtumat ajoittuvat sodan yhdeksännen vuoden lopulle.

Homeroksen nimiin on Iliaksen lisäksi laitettu toinenkin runoelma Odysseia, joka toimii omalla tavallaan jatkona Iliaan tarinalle ja keskittyy kuvailemaan Odysseuksen harharetkiä Troijan sodan jälkeen. Molempien teosten sisältämät runot ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa. Runot ovat saaneet alkunsa ja kehittyneet runonlaulajien suussa ja kertovat mykeneläisestä ajasta ja Kreikan pronssikautisesta kulttuurista. Troijan kaupunki on edelleen olemassa, vaikka se on tuhoutunut useita kertoja sotien tiimellyksessä. Se sijaitsee Turkin Hisarlikissa. Historiantutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että vaikka kaupunki itsessään on todellinen niin kymmenen vuoden sotaa siellä ei ole tuohon aikaan käyty. Sodan ajoittumista historiassa on pyritty selvittämään myös tähtitieteen avulla. Odysseian 20. laulu sisältää maininnan täydellisestä auringonpimennyksestä, joka tapahtui Odysseuksen palatessa surmaamaan rakastettunsa Penelopen kilpakosijat. Tähtitieteilijöiden arvion mukaan auringonpimennys tapahtui 16. huhtikuuta 1178 ea, jolloin Troija olisi tuhoutunut sodassa kymmenen vuotta aiemmin. Arkeologiset löydökset tukevat hämmästyttävän hyvin tätä tulkintaa. Tutkijat kuitenkin ihmettelevät, miten kaikki hyvinkin täsmälliset yksityiskohdat ovat voineet säilyä oikeina perimätiedossa.

od2

Laulettuina ihmiseltä toiselle siirtyneet runot kirjoitettiin ylös paperille ensimmäisen kerran vuosien 750 ja 650 välisenä aikana, kreikkalaisten omaksuttua kreikkalaisen kirjaimiston. Homeroksen uskotaan olevan se, joka on lopulta koonnut runot eepoksiksi kirjalliseen muotoon. Jo Homeroksen aikaan sodasta oli ehtinyt kulua yli 400 vuotta ja suullinen perinne oli siis elänyt läpi Kreikan niin kutsuttujen pimeiden vuosisatojen. Teokset eivät siis kuvaa suoraan Homeroksen aikaa vaan käsitystä varhaisemmasta historiasta. Eeposten toimittaminen jatkui Homeroksen jälkeenkin  ja niihin tehtiin muutoksia mm. 500-luvulla eaa. Ateenassa tyranni Peisistratoksen määräyksestä.

Iliaksen sisältö on noin 15 600 heksametrisäettä 24 lauluksi jaettuna. Kukin laulu sisältää noin 400 – 900 säettä. Teoksen alkuperäiskieli on homeerista kreikkaa ja runomitta on daktyylinen heksametri. Teoksessa käsitellään Akhilleuksen vihaa Agamemnonia ja myöhemmin Hektoria kotaan. Taistelussa kreikkalaiset ovat suurimmaksi osaksi tappiolla. Taistelua käydään Troijan edustalla rannikolla ja kaupungin muureilla. Teoksessa kuvaillaan tarkasti taisteluita ja kaksintaisteluja sekä kreikkalaisen mytologian jumalien erimielisyyksiä siitä, ketä he sodassa kannattavat. Jumalat puuttuvatkin yhtenään tapahtumien kulkuun. Jumalien maailma kuvataan osin kreikkalaisena ja osin ei-kreikkalaisena, Homeroksen yhdistellessä aineksia omista kerronnallisista lähtökohdistaan. Tarinassa sekä kreikkalaiset että troijalaiset palvovat samoja jumalia. Jumalille kuvailla inhimillisiä piirteitä ja vikoja. Sota loppuu Troijan tuhoon.

od3

Antiikissa Homeroksen eepokset olivat arvossaan ja niitä pidetään edelleen antiikin kulttuurin kulmakivinä. Eepoksilla on ollut suuri vaikutus kautta aikojen länsimaiseen kirjallisuuteen, taiteeseen ja aatemaailmaan. Homeroksen eepokset ja niistä erityisesti Ilias on osaltaan vaikuttanut voimakkaasti kreikkalaiseen tragediaan. Renesanssiaikana Homeros nousi jälleen erityiseen suosioon kirjallisuudessa ja Iliaan teemoja käsiteltiin useissa teoksissa. Mm. William Shakespeare löysi Iliaasta aineistoa näytelmäänsä Troilus ja Cressida, joka kertoo troijalaisten Troiloksen ja Kressidan rakkaustarinan. Shakespearen näytelmä on tulkittu yleensä komediaksi, sillä näytelmä kääntää useat Iliaan tapahtumat täysin päinvastaisiksi. Ilias on toiminut vahvana perustana eeppisille runoelmille ja toiminta-, sota- ja sankarikuvauksissa.