Kullanhohtoinen El Dorado

Tarujen kultaista kaupunkia, El Doradoa on etsitty vuosisatojen ajan. El Dorado tarkoittaa kullattua miestä ja hänen kullattua kaupunkiaan Manoa. Huhut kultaisen miehen kaupungista alkoivat levitä 1500-luvulla ja ne käynnistivät todellisen kultaryntäyksen ja matkalle lähtivät useat sotilaat ja onnenonkijat Euroopasta. Moni kaupunkia ryöstämään suunnannut espanjalainen menetti matkalla henkensä ja paljon kuoli myös seikkailuretkeläisten oppaiksi ja kantajiksi pakotettuja intiaaneja. El Doradoa ei kuitenkaan löytynyt. Todellisuudessa kaupunkia, jonka kadut olisivat kullalla päällystetyt ei luultavasti ole ollut koskaan olemassa mutta johonkin todelliseen esikuvaan El Doradon uskotaan perustuvan.

El Doradon etsintä sai Espanjan valtion kannatuksen, sillä intiaanien maiden haltuunotto sekä omaisuuden anastaminen oli osa valtion virallista ulkopolitiikkaa 1500-luvulla ja suuri osa ryöstösaaliista päätyi kuninkaalle. Virallisena motiivina Amerikan valloitukselle oli kristinuskon levittäminen. Retkikunnat saivat kuninkaalta lisenssin, jonka avulla he lähtivät valloitusretkellä. Onnistuneet retkikunnat luvattiin palkita kunnia-arvolla tai heille luvattiin järjestää siirtomaahallinnossa virallinen asema. Kuninkaan tuella valloittajat saattoivat koota suuria retkikuntia. Yksi kuuluisa kullanetsijä oli Gonzalo Pizarro, joka lähti matkaan Ecuadorista vuonna 1537. Hänen retkikuntaansa kuului 350 espanjalaista ja 4000 intiaania. Retkikunnan tavoiteena oli löytää kultaa ja kanelia, mutta eivät loppujen lopuksi löytäneet kumpaakaan. Osa retkikunnasta haarautui kulkemaan pitkin Napo-jokea, jonka varrella matkaajat näkivät suuria intiaaniyhteisöjä  ja kehittyneitä kaupunkeja. He näkivät myös ensimmäistä kertaa pitkätukkaisia naisia, jotka käyttivät jousia paremmin kuin miehet. Retkikunta kuvitteli jatkavansa matkaansa pohjoista kohti, mutta päätyikin länteen ja suuremmalle joelle. Retkikunnan johtaja nimesi suuren joen Amazoniksi, näkemiensä amatsonien mukaan.

Myöhemminkin El Doradoa on etsitty sitkeästi eri puolilta Amerikkaa. Vuonna 1684 Ranskasta suurtasi viisi merirosvojoukkoa El Doradon etsintään. Vuonna 1922 brittiläinen Percy Fawcett suuntasi etsimään El Doradoa Brasiliasta, mutta matka koitui myös heidän kohtalokseen. Viimeinen merkki heistä saatiin vuonna 1925 ja 25 vuotta myöhemmin kalapos-intiaanit myönsivät tappaneensa Fawcettin. Useat retkikunnat harvenivat merkittävästi turhilla matkoillaan. Vuonna 1500 retkensä aloitti Jimenez de Quesada, joka koostui 1300 espanjalaisesta, 1500 intiaanikantajasta ja 1100 hevosesta. Retkikunta harhaili alueella kolmen vuoden ajan, mutta ankara ilmasto, villit eläimet ja kulkutaudit harvensivat retkikunnan lukumäärää tuntuvasti ja loput palasivat tyhjin käsin Espanjaan. Espanjalaiset valloittajat jatkoivat etsintöjään aktiivisesti eri kokoonpanoissa aina 1700-luvulle asti. 1800-luvulla El Doradosta innostuivat tiedemiehet, insinöörit, kulttuurintutkijat ja liikemiehet. Toistuvista yrityksistä huolimatta hekään eivät löytäneet kaupunkia.

Viimeisimmän päätelmän mukaan El Dorado on sijoitettu Boliviaan, sillä maasta löytyi tuntomerkkeihin täsmäävät muinaisen kaupungin rauniot. Kyseessä on inkamytologiassa mainittu Paititin kaupunki. Inkataruissa mainitun pyhän kaupungin Paititin nimi on käännettynä ”sama kuin toinen”. Espanjalaiset tulkitsivat tämän siten, että jostain alueelta löytyy vastaava kaupunki. Viidakossa uskotaankin olleen aikoinaan inkakaupunkeja, sillä alueelta on löytynyt teiden ja rakennusten raunioita. Kaupunkia käytettiin valtakunnan aarteiden piilotuspaikkana espanjalaisten aloittaessa Amerikan valloituksensa. Brittiläinen retkikunta on raportoinut löytäneensä nämä rauniot Titicacajärven itäpuolelta toukokuussa 2001. Kasvillisuus peittää raunioita, joita tutkii joukko arkeologeja. Matkaan lähti vuonna 2001 kaksi tutkijaprofessoria Helsingin yliopistosta, arkeologi Ari Siiriäinen ja historioitsija Martti Pärssinen. Myöhemmin tutkijoiden seuraan liittyi historioitsija ja antropologi Vera Tyuleneva, joka on kirjoittanut paikan päältä kattavia raportteja. Hän tukee Siiriäisen ja Pärssisen teoriaa siitä, että kyseessä voisi todella on El Doradoa vastaavan kaupungin rauniot.

Tarunomainen kultamaa El Dorado on toiminut innoituksen lähteenä useille elokuville, kirjoille, näytelmille, taideteoksille ja lauluille. Puhekielessä El Dorado on vakiintunut tarkoittamaan rikkauksien toivemaata tai paikkaa, jossa kaikki unelmat täyttyvät.