Saamelaiskulttuuriin liittyy paljon jokapäiväiseen elämään liittyviä uskomuksia

Saamelaiskulttuurissa luonnolla on tärkeä rooli ja ihmisten jokapäiväinen elämä on kanssakäymistä luonnon ja eläinten kanssa. Saamelaisten luontosuhde näkyy mm. siinä, että käsitöiden raaka-aineiden hankinta pohjautuu ajatukseen, että luonto on elävä ja käsityöläisen täytyy tuntea luonnon kiertokulku ja kunnioittaa luonnonvoimia.  Siinä mielessä ei ole lainkaan ihmeellistä, että saamelaisten uskonnossa luonnonjumalat ovat korkeimmassa asemassa. Saamelainen uskonto on kuitenkin enemmän elämänfilosofia, eikä kulttuurissa edes tunnettu uskonto-sanaa.

Jumalien tai henkien asemassa ovat mm. Aurinko, Vesimies, Tuulimies, Ukko ja Akka. Lisäksi saamelaisuuteen kuuluu mittava joukko haltijoita ja maahisia. Haltijat huolehtivat mm. poroista, kodasta, metsistä sekä veden ja viljan riittävyydestä. Haltijat ovat saamelaisten mukaan pääosin hyväntahtoisia. Osa haltijoista asuu maan alla, osa taas metsässä. Haltijoihin kuului myös joulustaalo, joka tunnetaan paremmin joulupukkina. Saamelaiskulttuurissa joulupukkia eivät kuljettaneet ainoastaan porot, vaan ajokkeina toimivat kaikki metsän eläimet. Rakennusten ja alueiden suhteen haltijat ovat isäntiä ja ihmiset ainoastaan lainaajia. Tämä johtaa toisinaan myös siihen, että saamelaiset jättävät tietyn alueen tai rakennuksen rauhaan, mikäli sen käyttäminen tuntuu aiheuttavan haltijoissa närkästystä.

Saamelaisessa kulttuurissa on myös noitia ja he ovat kylän tärkeimpiä henkilöitä. Toisin kuin fantasiakirjallisuudessa tai -elokuvissa, saamelaisnoidat eivät kuitenkaan ole pahoja vaan heidän tehtävänsä on nimenomaan torjua pahaa. Kylän noitana toimiminen on virka-asema, jonka saattoi saada joko synnynnäisten lahjojen ilmetessä tai sitten perittynä virkana. Virka perittiin yleensä isältä, joka oli myös noita ja opetti jälkikasvulleen noituuden salat. Noidilla uskottiin olevan maagisia kykyjä. Noitien korkeimpaan kastiin kuului Lentonoita, jonka taikakyky oli liikkua paikasta toiseen tuulen nopeudella. Lentonoita saattoi ottaa linnun tai jonkin toisen eläimen muodon. Lovinoita taas omasi kyvyn irrottautua omasta ruumiistaan ja ottaa eläimen tai kalan muodon. Tässä oli kuitenkin riskinsä, sillä mikäli eläin loukkaantui sinä aikana kun noita oli sen muodossa, saattoi vamma jäädä noidalle pysyvästi. Harjoittaakseen ammattiaan noidan tuli olla terve, joten tästä saattoi olla vakavia seurauksia eikä noitaa välttämättä pidetty sen jälkeen enää täysikelpoisena. Noidan tärkein työväline oli noitarumpu, jonka kalvoa rummutettiin vasaralla ja kalvon pinnalla liikkuva arpa kertoi tulevaisuudesta.

Saamelaisissa uskomuksissa alimpaan maailmaan kuuluvat kuoleman valtakunta Vainajala, mutta myös maan alla asuvat taruolennot eli maahiset. Vainajala jakautuu oikeastaan tähtitaivaaseen ja maanalaiseen maailmaan. Revontulien uskottiin olevan väkivaltaisesti kuolleiden ihmisten henkiä. Maahisten puolestaan uskottiin elävän samankaltaista elämää kuin ihmiset, mutta heidän maailmansa oli käännetty nurin ja kaikki oli meidän maailmaamme verrattuna ylösalaisin. Saamelaiset kutsuivat tätä nurinkurista maailmaa nimillä gufihtar tai ulda. Maahisten ulkonäköä kuvaillaan mytologiassa ihmisen kaltaiseksi, mutta kooltaan ne olivat hieman ihmistä pienempiä. Maahisilla oli myös kykyä siirtyä maanalaisesta maailmastaan maan päälle ja näyttäytyä ihmisille. Maahisilla oli mytologian mukaan samanlaisia ammatteja kuin saamelaisillakin, ne siis paimensivat poroja ja hoitivat kotieläimiä. Maahisten uskottiin kuitenkin pitävän hallussaan merkittäviä rikkauksia. Maahisten uskottiin toisinaan sieppaavan lapsia tai vaihtavan heitä, jolloin lapsi onkin yhtäkkiä muita hiljaisempi tai syrjäänvetäytyvämpi. Saamelaisalueella kerrotaan myös tarinoita maahisen ja lapinmiehen rakastumisesta ja tarinoita kerrotaan myös ihmisen ja haltian liitoista. Maahissukujuuria käytetään selityksenä myös silloin, jos jokin tuttu perhe tai sukulainen on yllättäen rikastunut ja myös elossa olevista sukulaisista saatetaan kertoa vakuuttavia tarinoita heidän liitoistaan tai kohtaamisistaan maahisten kanssa, erityisesti perinnönjaon yhteydessä. Ihmisen kanssa avioituva maahinen on myös mahdollista muuttaa ihmiseksi suorittamalla maahiselle kaste tai heittämällä maahisen yli leuku.