Salaseurat ovat kiinnostaneet ihmisiä historian alkuajoista asti

Salaseurat ovat kiinnostaneet mm. kirjailijoita ja elokuvantekijöitä kautta aikojen ja kuuluisista salaseuroista kerrotaan mitä hurjimpia tarinoita. Salaseuroja on ollut oikeastaan jo esihistoriallisissa yhteisöissä, joissa yhteisön viisaimmat kerääntyivät yhteen salaisiin tapaamisiin. Historiassa salaseurat ovat olleet suurimmaksi osaksi miehille tarkoitettuja ja niihin on päässyt syntyperän tai sukulaisuussuhteen perusteella. Yhteistä salaseuroille on, että niillä on usein oma, tiukka arvojärjestyksensä, tietyt yhteiset rituaalit, mahdollisesti salaiset tunnukset ja jäseniä sitovat tarkat säännöt. Salaseurat voivat olla joko uskonnollisia tai täysin maallisia. Tunnetuimpia salaseuroja, tai ainakin salaseuroiksi kutsuttuja, ovat olleet vapaamuurarit, ruusuristiläiset, Temppeliherrain ritarikunta, Illuminati ja Bilderberg-ryhmä. Salaseuroihin kuuluminen on usein herättänyt epäluuloja niihin kuulumattomissa ja usein niihin liitetään myös erilaisia salaliittoteorioita.

Poliitikkojen Bilderberg

Bilderberg-ryhmä perustettiin vuonna 1954, jolloin Hotel de Bilderbergissä järjestettiin kolme päivää kestänyt huippusalainen kokous, johon osallistui 75 vaikutusvaltaista henkilöä 14 eri maasta. Kokouksen koollekutsuja oli puolalaissyntyinen Joseph Retinger, joka toimi sodassa agenttina ja diplomaattina. Toinen Bilderbergin perustajista oli Alankomaiden prinssi Bernhard. Kokous on rajattu koskemaan vain pohjoisamerikkalaisia ja eurooppalaisia. Kokouksia on jatkettu tähän päivään asti ja ryhmän 42. kokous järjestettiin Helsingissä vuonna 1994. Suomalaisia ministereitä on osallistunut kokouksiin, mutta silloin he ovat olleet yksityishenkilöiden roolissa. Tapaamisten sisältöä ei koskaan avata ulkopuolisille. Poliitikkojen lisäksi kokouksiin osallistuu mediakonsernien johtajia ja esimerkiksi talousvaikuttajia.

Vapaamuurarit ovat toimineet jo 1700-luvulta lähtien

Vapaamuurarius on yksi maailman vanhimmista ja suurimmista yleisuskonnollisista liikkeistä, Se on tarkoitettu pääasiassa miehille ja liike on levinnyt ympäri maailmaa. Vapaamuurarit kokoontuivat ensimmäisen kerran vuonna 1717, kun englantilaiset vapaamuurariloosit perustivat keskusjärjestön Lontooseen. 1700-luvulla aate levisi nopeasti ympäri maailmaa sotilaiden, kauppiaiden ja merenkulkijoiden mukana.

Vapaamuurarien tapaamiset ovat luonteeltaan rituaalinomaisia ja niissä käytetään arkkitehtonisia symboleja kuten kompassia ja kuutiota. Vapaamuurarit viittaavat Jumalaan maailman arkkitehtina. Opetus suoritetaan pääosin salaisten rituaalien muodossa ja niissä hyödynnetään symboliikkaa ja rituaaleja. Vapaamuurarit käyttävät salaisia kädenpuristuksia ja merkkejä sisäänpääsynä tapaamisiin. Vapaamuurariksi pääsemiseen vaaditaan yleensä se, että joku seuraan kuuluva suosittelee uutta jäsentä. Vapaamuurarijärjestöt toimivat kansallisesti, eikä liikkeellä ole kansainvälistä organisaatiota tai keskusjohtoa. Kansainväliset suhteet hoidetaankin yleensä kahdenvälisesti eri vapaamuurarijärjestöjen välillä. Vaikka perinteiset vapaamuurarijärjestöt hyväksyvät jäsenikseen vain miehiä, Suomessa on toiminut vuodesta 1920 lähtien kansainvälinen yhteisvapaamuurarijärjestö, johon myös naiset ovat tervetulleita.

Mystiikasta ammentava Ruusuristiläisyys

Ruusuristiläisyys on liike, joka perustuu mystiikkaan. Sen kerrotaan alkaneen jo 1400-luvulla Christian Rosenkreutzin kokoamasta veljeskunnasta. Euroopassa järjestöstä alettiin huhuta 1600-luvulla. Nykyään 1600-luvun muodossa järjestön uskotaan olleen lähinnä suosittu ja kauas levinnyt huhu, eikä mistään ole löytynyt todisteita siitä, että kyseinen järjestö olisi oikeasti ollut olemassa. Ruusuristiläisyyden suosio laski 1700-luvulla rationalismin aatteen levitessä. 1800-luvulta lähtien on dokumentoitu erilaisia ruusuristiläikiksi itsensä luokittelevia järjestöjä sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Järjestöjen toimintaan liittyi vahvasti okkultismi. Ruusuristiläisiin on väitetty kuuluneen useita merkittäviä vaikuttajia, kuten esimerkiksi Sir Isaac Newton, Benjamin Franklin, Leonardo da Vinci, Réne Descartes, Thomas Jefferson ja Blaise Pascal.

Salaperäinen Illuminati

Illuminati, joka latinaksi tarkoittaa ”valaistuneet”, on vuonna 1776 Baijerissa perustettu salaseura. Perustajana toimi jesuiittaoppinut Adam Weishaupt ja seuran tarkoituksena oli korostaa ihmisten omaa ajattelua ja järkeä sekä vähentää kirkon ja valtion valtaa. Illuminati perustettiin valistuksen ja tieteellisen vallankumouksen aikaan. Illuminati kiellettiin Baijerissa vuonna 1787 ja tämän jälkeen salaseuran toiminnasta ei ole löytynyt tietoa. Illuminatiin liittyy runsaasti salaliittoteorioita. Monet uskovat Illuminatin toiminnan jatkuneen, mutta siirtyneen maan alle. Illuminatin katoamisesta huolimatta myöhemmin on perustettu useita veljeskuntia, jotka väittävät juurensa juontavan alkuperäiseen Illuminatiin ja ne käyttävät avoimesti Illuminati-nimeä. Ei ole kuitenkaan todisteita siitä, että näillä uusilla järjestöillä olisi minkäänlaista poliittista valtaa.

Skull and Bones koostuu opiskelijaelitiistä

Kuuluisiin salaseuroihin kuuluu mm. Yalen yliopiston salaseura Skull and Bones. Alun perin järjestö tunnettiin nimellä the Brotherhood of Death ja se on yksi vanhimmista opiskelijoiden salaseuroista. Skull and Bones perustettiin vuonna 1832 ja siihen pääsevät mukaan vain harvat ja valitut eliitin edustajat. Seuran toimintaan kuuluvat tarkat rituaalit. He tapaavat joka torstai ja sunnuntai rakennuksessa, jota he kutsuvat nimellä ”hauta”. Yalen yliopiston arkistonhoitaja Judy Schiff kertoo, että seuran jäsenten nimet on pidetty salassa vasta 1970-luvulta lähtien, mutta rituaalit ovat aina olleet olemassa. Useat seuran jäsenistä ovat myöhemmin saavuttaneet mainetta, valtaa ja kunniaa. Mm. molemmat presidentti Bushit ovat olleet seuran jäseniä. Seuran ympärillä liikkuu villejä salaliittoteorioita. Kuuluisimman ja hurjimman teorian mukaan CIA muodostettiin ainoastaan ryhmän jäsenistä. Vuonna 2007 CIA julkisti tiedotteen, jossa kielsi tiukasti kaikki yhteydet salaseuraan.

Nykyaika hiipii myös salaseurojen toimintaan

Salaseuroihin yhdistetään yleensä aina tietynlainen mystiikka ja rituaalit. Nämä ovatkin salaseurojen peruspilareita, mutta aina kyse ei ole aina ole pääkalloista tai rituaaleista. Osa salaseuroista perustuu yhteiselle toiminnalle, joihin voi liittyä myös aina toistettavia elementtejä ja ovat ulkopuolisen silmin varsin nykyaikaisia. Aktiviteetit voivat kuitenkin olla jopa melko tavallisia, mutta tärkeää tietty salaperäisyyden säilyttäminen ja se, että osallistujat on valittu ennalta ja tapahtuma ei ole julkinen. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikka roolipelejä tai uhkapelejä. Naamiaistyylinen pukeutuminen on ollut salaseurojen kokoontumisissa yleistä kautta aikojen ja myös uhkapelit ovat olleet yleinen syy kokoontua baarin takahuoneeseen tietyllä porukalla. Nykyään netissä pelattavat RoPeNetin roolipelit tai vaikka PokerStarsin kasinopelit eivät sinällään muistuta meitä enää lainkaan menneistä ajoista internetin tultua mukaan kuvioihin, mutta pelien henki ole kuitenkaan muuttunut ja ne voisivat hyvinkin sopia nykyaikaisen salaseuran toiminnaksi. Varmoja emme toki voi olla, sillä salaseurojen puuhat ovat edelleen – no, salaisia.

Salaseurat ovat edelleen vahvasti mukana myös kirjallisuudessa ja elokuvissa. Dan Brown hyödynsi tehokkaasti salaseuroja ja salaliittoteorioita dekkareissaan ja hänen menestysromaanissaan Da Vinci -koodi esiintyi Siionin luostari. Salaseurat kiehtovat ihmisten mieliä vuosisadasta toiseen ja niiden eksklusiivisuus tekee niistä houkuttelevia myös ei-jäsenille.